Me siento desperanza

Meksikossa on tapana, että aikuiset lapset viettävät hyvin paljon aikaa vanhempiensa kanssa, ja he käyvät yhdessä ulkona syömässä tai elokuvissa. Vaikka perhe onkin kaikista tärkein, minusta tuntuu hassulta, kun Janette 30-vuotta asuu kotona ja myös viettää kaiken vapaa-aikansa vanhempiensa kanssa. Pääsin eilen mukaan perheen perinteiselle sunnuntaipäivälliselle ja vietimmekin oikein leppoisan päivän. Kävimme syömässä naapurikaupungissa Atlixcossa herkullisen taco-aterian, kiertelimme vehreässä Xócalossa ja päivän päätteksi kävimme katsomassa Meksikolaisen elokuvan Presunto Culpablen. Elokuva tuskin tulee koskaan Suomeen, mutta espanjankielentaitoiset voivat ladata elokuvan netistä. Leffa antaa hyvän käsityksen siitä millainen oikeusjärjestelmä rakkaassa toisessa kotimaassani on, kannattaa ehdottomasti katsoa se.

Señor Kuolema antoi minulle ennustuksen: "Cuanto más se ama más se sufre - the more you love the more you suffer" Viittaakohan tämä ennustus etärakkauteen, joka välillä on hyvinkin raastavaa!

Kävimme viime viikolla Banco de Alimentoksen reissulla maan pääkaupungissa hakemassa ruoka-avustuksia. Matka oli hyvin opettavainen kaikessa mielessä, opin myös paljon espanjaa istuessamme autossa kymmenen tuntia.  Tärkein oppimani lause oli "Me siento desperanza - I feel hopeless". Tunsinkin itseni käsittämättömän surulliseksi, koska matkalla näkemäni asiat saivat minut tuntemaan itseni täysin hyödyttömäksi täällä.

Meksikon tilanne tuntui ja tuntuu edelleen täysin toivottomalta. Ihmiset asuvat kaatopaikalla tai likaviemäriksi muutetun joen varrella. Voin vain kuvitella, kuinka sairaita nämä ihmiset ovat. Silmiäni kirveli ja kurkkuani kuristi, koska se ulosteiden sankka haju tuntui järkyttävän voimakkaalta, vaikka me vain ajoimme kymmenien metrien päässä ulostejoesta. Maan hallitus on antanut luvan kaataa Mexico Cityn ulosteet jokeen, vaikka joen läheisyydessä asuukin kymmeniätuhansia ihmisiä. Mitä tämä välinpitämättömyys kertoo hallituksesta, jonka tehtävänä olisi huolehtia maansa kansalaisista?

Meksikolla on paljon luonnonrikkauksia kuten öljyä, kaasua ja hopeaa. Maan kansalaiset ovat kuitenkin köyhiä ja sairaita, koska hallitus pistää suurimman osan rikkausta omaan taskuunsa. Meksikolla onkin ollut aivan käsittämättömän ala-arvoiset hallitsijat maan koko historian ajan. Voin vain toivoa, että Meksiko saa ansaitsemansa hallituksen joku päivä ja maan ihanat kansalaiset paremman elämän.

Parempaa huomista toivoen

Hola cariñosos!

Radiohiljaisuus on päättynyt, täällä puhuu Meksiko. Anteeksi, kun en ole kirjoitellut pitkiin aikoihin. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, maanjäristyksistä huolimatta täällä on kaikki hyvin. Tänä viikonloppuna olen viettänyt laatuaikaa perheeni kanssa. Reginan 2-vuotisyntymäpäivien lisäksi minut on tällä kertaa kutsuttu mukaan perheen perinteiselle sunnuntaipäivälliselle. Viihdyn perheeni kanssa yhä enemmän, vaikka yhteistä juteltavaa ei oikein taida löytyä. Luulen sen johtuvan siitä, että mama taitaa edelleen pitää minua hiema vajaaälyisenä puutteelisen kielitaitoni vuoksi. Muiden sukulaisten kanssa tulen hyvin juttuun, tänään aamulla juttelin taas pitkät pätkät tädin perheen kanssa. Hekin sanoivat, että mun espanja alkaa sujumaan jo tosi hyvin, mikä tekee mut tosi iloiseksi.

Edellisenä viikonloppuna kävimme Valle de Bravo ja Monarcha de Mariposas retkellä. Kannattaa klikata tuota linkkiä, sieltä saat lisätietoa mikä paikka on kyseessä. Lyhyesti kerrottuna miljoonat monarkkiperhoset saapuvat Mariposa Monarcaan talvehtimaan ja paikka on perhosista oranssina aina maaliskuuhun asti.

Vasemmalta lähtien Elina, Chris, Alena ja minä. Retken aikana saimme aikaan hyvän riidan, koska saksalaiset puhuivat keskenään Saksaa ja minä en ymmärtänyt yhtään mitään. Terkkuja vaan Saksan hallinnolle, että vapaaehtoistyöohjelmanne haisee!

Päivän aikana kävelimme yhteensä 5 tuntia, menomatkan ollessa lähes kokonaan ylämäkeä. Kuten kuvasta näkee polkumme oli hyvin kuivaa mutahiekaa joka pöllysi ruskeana. Me köyhät vapaaehtoistyöntekijät taivalsimme matkan jalan ja katsoimme, kun rikkaiden perheiden opiskelijalapsukaiset sekä jenkkituristit pyyhälsivät ohitsemme hevosilla.

Matkan aikana selvisi, että Meksikossa on myös metsää ;)

Valle de Bravo. Rikkaiden ja kuuluisien hot spot.

Rankasta kävelystä huolimatta retki oli aivan ihana, koska vihdoin pääsin luonnon keskelle. Vaikka viihdyn kaupungissa päivä päivältä enemmän, olen silti sydämeltäni maalaistyttönen, joka rakastaa rämpiä metiköissä. En maltakaan odottaa tulevaa matkaa Oaxacaan, jossa pääsen niin merenrannalle kuin pyramideille. Sitä ennen käväisen salsaamassa Veracruzin karnevaalissa ensi viikonloppuna. Tällä kertaa tulen häikäisemään kaikki tanssikuvioillani, koska olen menossa huomenna salsatunnille. Salsan lisäksi olen taas aloittanut joogan, ja muistin jälleen miksi niin kovin rakastan ashtangaa. Ganesha yoga shalan Galdy on pistänyt minut seisomaan päällääni ja hän ei muutenkaan päästä minua kovin helpolla. Ihanaa <3

Ensi viikolla alan työstämään uusia projekteja Banco de Alimentoksessa, kiitos Ullalle mahtavasta ideasta! Kirjoittelen lisää, kun projektit ovat saaneet lisää tuulta allensa. Meksikossa kun mikään ei ole ikinä varmaa, vaikka kuinka luvataan.

Lämpöä ja aurinkoa sekä voimaa kevääseen!

Todo sobre Puebla...y un poco de Cholula tambien

Tyypillinen katunäkymä Meksikossa. Ystäväni Luis poseeraa näön vuoksi.

La casa de la Revolucion.
Meksikon vallankumous alkoi Pueblasta vuonna 1910.
Vierailimme talossa, jossa kapinalliset asuivat ja kuolivat.

Sain lahjaksi gelatiinikakun kokkikurssin pitäjältä.
Onneksi perheeni pitää gelatiinista, ettei tarvinnut pois heittää!
Saan niin paljon koko ajan Vasos Fragilekselta, etten oikein tiedä kuka auttaa ketä...

Kuvassa on Pueblan uusi kuvernööri Moreno Valle.
Olin Vasos Fragileksen porukan kanssa kuuntelemssa kuvernöörin ja muiden pukumiesten näkemystä avustus- ja hyväntekeväisyystyöstä. Tilaisuudessa allekirjoitettiin sopimus, jonka tavoitteena on parantaa hallituksen ja järjestöjen välistä yhteistyötä. Toivottavasti uusi kuvernööri myös lunastaa lupauksensa, ja tulevaisuudessa hallitus ottaa osaa hyväntekeväisyystyöhön.

Mitä jos Esa ostan tälläisen ja lähdetään kiertelemään Lattareita heinäkuussa?

Homer ja kaverit; tunnelma katossa!

Se mikä Suomessa olisi heitetty jo viikko sitten roskiin, on täällä täysin syötävää.

Viinirypäleet käydään yksitellen läpi. Pois heitetään vain jos rypäleessä asuu jotain.

Banco Alimentos,
Por un futuro sin hambre

Lapset odottavat kiltisti, kun äidit hakevat ruoka-avustuksia.

Odottavan aika on pitkä

Laittakaa tänne! Kyselykaavakkeiden säilytyslaatikko.

Jokaviikkoinen vierailija äitinsä selässä.

Suurperheen pienokainen.

Tämä ihanuus piristyi heti, kun sai katsella kuvia kamerasta. Takana näkyy esimieheni Gustavo.

Sain viime perjantaina viettää koko päivän ruoka-avustusta hakevien perheiden parissa.
1-16-vuotiaat lapset ja nuoret odottavat kiltisti, kun äiti tai isi ovat jonottamassa, ja lapset eivät huuda, riehu tai kiukuttele. Jos BA antaa luvan koitan keksiä isommille jotain puuhaa päivän ajaksi.

Hot tamales!

La comida Méxicana es deliciosa, grasosa y sabrosa!
Meksikolainen ruoka on herkullista, rasvaista ja hyvää!

Ruoka on hyvin tärkeä osa Meksikolaista kulttuuriperinnettä. Keskiviikkoisin Vasos Fragiles järjestää kokkikursseja yhteisön naisille ja minä olen saanut kunnian olla mukana kursseilla. Ruoan valmistuksen lomassa keskustelemme Suomalaisen ja Meksikolaisen keittiön eroista ja yhtäläisyyksistä. Joka kerta naiset päivittelevät suomalaisen ruoan hintaa ja sitä ettei tortillaa syödä joka ruoan yhteydessä.

Viimeksi valmistimme makeita ja suolaisia tamaleja.

Tamalet ovat lempiherkkujani heti Tacos Arabesin jälkeen. Ennen kuin olin tamaleja itse valmistanut pidin niitä kevyenä kasvisruokana. Reseptiin kuitenkin kuuluu muun muassa noin kilo mantecaa, joka on eläimen rasvaa. Ja nyt en tarkoita rasvaa, joka on becel purkissa vaan rasvalla tarkoitan aivan sitä itseään, rasvaa joka on suoraan eläimestä napattua tavaraa. Tamalet ovat siis taikinamössön, maidon ja muiden aineksien sekoitus,  joka valmiina lusikoidaan maissinkuoreen. Kun maissinkuoret ovat täytetty niitä höyrystetään noin tunnin ajan. Suolaisiin tamaleihin voidaan laittaa kasviksia ja juustoa tai lihaa. Makeisiin tamaleihin voidaan laittaa punaisen sokeritaikinamössön lisäksi vaikka rusinoita. Jos suomesta löytyy tähän aikaan vuodesta maissinkuoria, ja omistat hyvän höyrystimen suosittelen kokeilemaan. Englanninkielinen ohje  löytyy vaikkapa täältä.

Parasta Meksikolaisessa ruoassa on chili, ja olenkin jo täysin riippuvainen kyseisestä tavarasta. Suurimmaksi osaksi täällä ei tapahdu kummempia, joten ruokailun jälkeinen suun polttelu ja hikipisarat otsalla ovat päivän parasta antia! Suomessa tarjoiltava ja myytävä salsa on muuten kaikkea muuta, kuin aitoa tavaraa. Jos haluat valmistaa itse aitoa ja oikeaa salsaa löysin hyvältä kuulostavan ohjeen täältä.

Helposti Meksikolaisiin makuihin pääset käsiksi, kun valmistat edellisenä iltana chili-öljy seoksen, seuraavana päivänä ostat kaupasta valmiita tortilloja ja Kebabbilasta hyvää kebab-lihaa. Kääräise lihat tortillaan, ripottele päälle limeä ja lisää maun mukaan chili-öljyt. Halutessasi lihan sekaan voi laittaa myös juustoa, ananasta tai avokadoa. Kas näin ja käsissäsi on Taco Arabe, Meksikon lahja maailmalle! Samankaltainen herkku on cemita, mutta cemitassa lihat ja muut ainekset laitetaan lämmitetyn sämpylän väliin. Yksinkertaista mutta ah, niin hyvää!  

Tacojen ja tortillojen lisäksi Puebla on kuuluisa muun muassa mole-kastikkeestaan. Mole syntyi aikoinaan vahingossa, kun nunnilla oli vaikeuksia keksiä mitä tarjota vierailulle tulevalle piispalle. Nunnat laittoivat kattilaan kaiken mitä kaapista löytyi, kuten suklaata ja chiliä. Kastikkeesta tulikin yllättäen mainiota, ja piispakin tykästyi. Minäkin olen nyt toisen kerran kokeiltuani tykästynyt moleen, mutta sen valmistaminen on niin hankalaa, etten sitä teille edes ehdota!

Buen provecho!

Kulttuurieroja

Olen pistänyt merkille, että ahdistun, kun töissä ei ole paljoa tekemistä. Tunnen jopa huonoa omaatuntoa siitä, että istun paikoillaan tekemättä mitään tai höpöttelen työkavereiden kanssa niitä näitä. Suomessa olen tottunut työtahtiin, jossa heti yhden tehtävän päätyttyä siirrytään seuraavan, ja siinä välissä vastataan 10-20 sähköpostiin sekä pariin puheluun. Täytyy oppia nauttimaan tästä rentoudesta, koska tämä puoli vuotta tulee varmasti olemaan elämäni stressivapainta aikaa. Toivottavasti en kuitenkaan ihan kokonaan meksikolaistu, koska elokuussa on taas ansaittava ihan oikeata rahaa ihan oikealla työllä.

Banco Alimentoksessa eletään mielenkiintoisia aikoja. Saimme tänään valmiiksi kyselyn, jonka tavoitteena on a) tiedustella avustuksen varassa olevilta mielipidettä projektista b) excelöidä c) tehdä suunnitelma ongelma-alueiden parantamiseksi. Toivottavasti tämä projekti saadaan vietyä kunniakkaasti loppuun ja toivottavasti isoja pomoja kiinnostaa kehittää projektia.


Koska työskentelen ruokapankissa minulla olisi periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ihmiset syövät. Mutta pystynkö puolessa vuodessa tekemään kovin suuria muutoksia ja kehittää paikallisten näkemystä terveellisestä ruoasta? Ehkä voisin ainakin vinkata, että hampaat pysyvät suussa, jos limpparin sijasta nautitaan vettä tai maitoa. Luulen myös, että Meksikolaiset pitävät pullaa terveellisenä, koska tv:ssäkin mainostetaan superherkkuja sanoilla "tästä saat hyvää energiaa". Liikalihavuuden riskejä ei selvästikään tunneta, Fragilesin porukan mukaan hekin ovat vain voimakkaita, eivät paksuja. Heiltä myös opin, että gelatiini on hyvästä, koska se voimistaa luita! Gelatiinihan on siis tehty muun muassa eläimen aivoista ja luista, mutta miksi ihmeessä se muka vahvistaisi ihmisten luita??

Ei kaikki Meksikolainen ruoka turmioksi ole, vaikka suonia vähän jo kivistääkin. Olenkin luvannut blogata ruoasta ja laittaa näytille lisää kuvia. Saamanne pitää, koska seuraava kirjoitus on omistettu kokonaan rakastamalleni meksikolaiselle ruoalle. 


Elämä täällä ei onneksi ole pelkkää syömistä, fiestaa ja työtä. Edellä mainittujen nautintojen lisäksi olen pitänyt huolta myös säännöllisestä liikunnasta. Olen saanut tartutettua liikunnan ilosanomaa myös Imeldalle ja Chrisille. Saimme tänään hyvän tarjouksen kuntosalilta ja ensi viikolla aloitamme Siijuven hikijumpan, johon kuuluu salsa ja kick boxing. Lupasin myös vetää joogatunteja heille...Onko tässä ensiaskel joogaopettajan uralleni, quien sabe?

Rauhallista viikonloppua! Besos.

Tyttö, jolla on Meksikon viisumi

Nyt täytyy antaa raikuvat aplodit Siijuvelle, koska sain viisumin ennätysajassa. Kun tulin Meksikoon muut vapaaehtoiset kertoivat tarinoita, että heillä ei viiden kuukauden jälkeenkään ole viisumia. Luulen, että osasyynä nopeaan palveluun on Marcon ylenpalttinen flirttailu viraston virkailijoiden kanssa!

Muita hyviä uutisia on tulevat matkat Veracruziin 4 - 6.3 ja Kanadaan 14.4 - 27.4. Näiden välissä taitaa olla vielä yksi reissu Oaxacaan työporukan kanssa. Vihdoinkin siis tiedossa rantoja, uimista ja auringonpalvontaa.

Pikaiset kuulumiset tässä, kirjoittelen taas viikonloppuna lisää.

Rakkautta ja rauhaa!

Jo kuukausi Meksikossa

Tänään tulee tasan kuukausi täyteen Meksikon elämää. Aika menee todella nopeasti tai sitten ei...tunnelmat vaihtelevat hyvinkin paljon jopa viikossa. Tällä viikolla on ollut hyvä fiilis, johtuen varmaan siitä, että olen joka ilta ollut jossain ja minulla ei ole ollut aikaa ikävöidä. Viime viikon välikohtaus Maman kanssa myös latisti tunnelmia aika paljon, mutta päätin olla ottamatta kaikkea niin vakavasti. Ei se ole maailmanloppu, jos minua neuvotaan miten pitää siivota. Täytyy opetella hieman nöyryyttä ja ottaa kaikki hyvä oppi vastaan. Kieltämättä nämä siivoamiseen käytettävät riepu-harja-yhdistelmät menee tältä typyltä yli hilseen. Suomesta saa siis lähettää tänne moppeja sekä imurin, niin yhteiselo Meksikon perheen kanssa sujuu paljon helpommin. Pieni keskustelu puhdistaa aina ilmaa ja minulla ja Mamalla tuntui menevän jo paljon paremmin. Välikohtauksen jälkeen minua pyydettiin ensimmäistä kertaa mukaan perheen rientoihin ja meillä oli oikein mukavaa. Riennoissa oli mukana sukulaisia, joiden kanssa keskustelin espanjaksi muun muassa Suomen koulutusjärjestelmästä. Sain kaikilta muilta kehuja kielitaidostani, mutta Papani taas tyrmäsi kielitaitoni täysin kaikkien vieraiden edessä. Näitä ihmisiä on hyvin vaikea miellyttää! Perheen kanssa ei siis välttämättä aina suju niin hyvin, muuten elämä täällä on hyvää. On kieltämättä outoa asua tuntemattomien ihmisten kanssa, kenen kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä. Tässä kohtaa aion myös teilata Meksikon koulut täysin, koska yliopiston käyneet ihmiset eivät osaa englantia. Onneksi meillä Suomessa opetetaan lapsesta lähtien muitakin kieliä, kuin Suomea. 

Ja eihän tämä vuodatus vielä tähän pääty! Nyt on alkanut sapettamaan ainaiset aikaiset herätykset ja työskentely lauantaisin. Lauantaivuorojen vuoksi matkustaminen ei onnistu lainkaan, koska kaikki matkat tehdään aina la-su. Puebla ja kaupunkielämä on jo suurimmaksi osaksi koettu, nyt olisi tarvetta päästä loikoilemaan rannoille ja kiipeämään vanhojen Maya-pyramidien raunioita. Meksikolla on vielä niin paljon annettavaa, en halua jumiutua yhteen paikkaan!

Yleensä olen pitänyt Vasos Fragiles projektista enemmän, kuin hullu puurosta, mutta tämän päiväinen oli hullullekin liikaa. Olen huomioinut aiemmin, että Señor Arteaga López on hyvin uskonnollinen, ja pidin häntä hiljaisena miehenä, joka rukoilee itsekseen. Tänään sain kuitenkin kuulla jumalan sanaa uuden testamentin paremmasta versiosta, mikä ikinä se lieneekään! Herra López on puhunut vierailla kielillä, kastunut ja vaikka mitä, koska jumala on hänen kauttaan puhunut. Minullekin nämä kokemukset olisivat kuulemma täysin mahdollisia. Onneksi voin vielä käyttää "en osaa enkä ymmärrä espanjaa" korttiani, ja pääsin tukalasta tilanteesta pois. Mutta tukalaa tilannetta seurasi vielä vähän enemmän tukala tilanne myöhemmin, kun herra halusi tietää miksi en jo ole naimisissa! Olen kuulemma jo aivan liian vanha, Meksikossa kun on tapana mennä naimisiin 15-vuotiaana. Ei muuta kuin onnea ja menestystä kaikille teineille, jotka avioliiton auvoiseen satamaan päätyvät!

Banco de Alimentos. Valoa tunnelin päässä.

Minä kuumottavan papukaijan kanssa. Loro osasi matkia naurua ja meillä oli hauskaa!

Mujeres Vasos Fragiles lapsukaiset opiskelevat musiikkia joka lauantai. Vivienda En Armoniá projektissa on yhteensä 21 lasta, joista vain kaksi on tyttöä! Sisarukset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja parhaan kykyni mukaan koitan heille kertoa millaista elämä maapallon toisella puolella on.

Tein kutsun keskusteluiltaan ja tästä huumorityylistä tykättiin tosi paljon. Aiempi asiallinen mainos sai aikaan vaan nyökyttelyjä.

Ihana Señora Rocio López Cielo. The Jefe.

Oppitunti meneillään.

Tortugas toman sol.