sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Todo sobre Puebla...y un poco de Cholula tambien

Tyypillinen katunäkymä Meksikossa. Ystäväni Luis poseeraa näön vuoksi.

La casa de la Revolucion.
Meksikon vallankumous alkoi Pueblasta vuonna 1910.
Vierailimme talossa, jossa kapinalliset asuivat ja kuolivat.

Sain lahjaksi gelatiinikakun kokkikurssin pitäjältä.
Onneksi perheeni pitää gelatiinista, ettei tarvinnut pois heittää!
Saan niin paljon koko ajan Vasos Fragilekselta, etten oikein tiedä kuka auttaa ketä...

Kuvassa on Pueblan uusi kuvernööri Moreno Valle.
Olin Vasos Fragileksen porukan kanssa kuuntelemssa kuvernöörin ja muiden pukumiesten näkemystä avustus- ja hyväntekeväisyystyöstä. Tilaisuudessa allekirjoitettiin sopimus, jonka tavoitteena on parantaa hallituksen ja järjestöjen välistä yhteistyötä. Toivottavasti uusi kuvernööri myös lunastaa lupauksensa, ja tulevaisuudessa hallitus ottaa osaa hyväntekeväisyystyöhön.

Mitä jos Esa ostan tälläisen ja lähdetään kiertelemään Lattareita heinäkuussa?

Homer ja kaverit; tunnelma katossa!



Se mikä Suomessa olisi heitetty jo viikko sitten roskiin, on täällä täysin syötävää.

Viinirypäleet käydään yksitellen läpi. Pois heitetään vain jos rypäleessä asuu jotain.

Banco Alimentos,
Por un futuro sin hambre

Lapset odottavat kiltisti, kun äidit hakevat ruoka-avustuksia.

Odottavan aika on pitkä

Laittakaa tänne! Kyselykaavakkeiden säilytyslaatikko.

Jokaviikkoinen vierailija äitinsä selässä.


Suurperheen pienokainen.

Tämä ihanuus piristyi heti, kun sai katsella kuvia kamerasta. Takana näkyy esimieheni Gustavo.

Sain viime perjantaina viettää koko päivän ruoka-avustusta hakevien perheiden parissa.
1-16-vuotiaat lapset
ja nuoret odottavat kiltisti, kun äiti tai isi ovat jonottamassa, ja lapset eivät huuda, riehu tai kiukuttele. Jos BA antaa luvan koitan keksiä isommille jotain puuhaa päivän ajaksi.















2 kommenttia:

Maailman Vahvin Nalle kirjoitti...

Suomalaisilla lapsilla -yhtä hyvin, kuin itsellänikin olisi paljon opittavaa... Olemme suurin osa pilalle hemmoteltuja itsekkäitä p****ja... Mikä täällä muka oikeasti on niin vaikeaa?

Ulla kirjoitti...

Söpöjä pikkuisia! Me käytiin kanssa pari päivää sitten Coban kylässä tutustumassa oikeaan maya-kotiin siinä kulttuurikohteiden lomassa. Oli todella mukavaa saada sellaiseen mahdollisuus. Olin ottanut mukaan pussillisen erilaisia kivoja lyijykyniä, kun matkan järjestäjämme Aurinkomatkat oli etukäteen kertonut, että kylän lapset tietävät odottaa pieniä tuliaisia. Aurinkomatkat opettaa samalla lapsille ympäristökasvatusta sekä sitä, että mitään ei saa ilmaiseksi. Nämä koululaiset olivat kukin keränneet muovikassillisen tyhjiä muovipulloja teiden varsilta, jotka he sitten saivat vaihtaa kyniin ja vihkoihin. Oppaat vievät pullot kierrätykseen. Ne minun tuomani vaatteet ja lelut oppaat vievät vielä huomattavasti vaatimattomammissa oloissa eläville äideille ja lapsille. Hyvää ystävänpäivää sinulle! Tässä hotellin ala-aulassa aletaan juuri pystyttämään kaikenlaista karnevaalimeininkiä.

Lähetä kommentti