Kulttuurieroja

Olen pistänyt merkille, että ahdistun, kun töissä ei ole paljoa tekemistä. Tunnen jopa huonoa omaatuntoa siitä, että istun paikoillaan tekemättä mitään tai höpöttelen työkavereiden kanssa niitä näitä. Suomessa olen tottunut työtahtiin, jossa heti yhden tehtävän päätyttyä siirrytään seuraavan, ja siinä välissä vastataan 10-20 sähköpostiin sekä pariin puheluun. Täytyy oppia nauttimaan tästä rentoudesta, koska tämä puoli vuotta tulee varmasti olemaan elämäni stressivapainta aikaa. Toivottavasti en kuitenkaan ihan kokonaan meksikolaistu, koska elokuussa on taas ansaittava ihan oikeata rahaa ihan oikealla työllä.

Banco Alimentoksessa eletään mielenkiintoisia aikoja. Saimme tänään valmiiksi kyselyn, jonka tavoitteena on a) tiedustella avustuksen varassa olevilta mielipidettä projektista b) excelöidä c) tehdä suunnitelma ongelma-alueiden parantamiseksi. Toivottavasti tämä projekti saadaan vietyä kunniakkaasti loppuun ja toivottavasti isoja pomoja kiinnostaa kehittää projektia.


Koska työskentelen ruokapankissa minulla olisi periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten ihmiset syövät. Mutta pystynkö puolessa vuodessa tekemään kovin suuria muutoksia ja kehittää paikallisten näkemystä terveellisestä ruoasta? Ehkä voisin ainakin vinkata, että hampaat pysyvät suussa, jos limpparin sijasta nautitaan vettä tai maitoa. Luulen myös, että Meksikolaiset pitävät pullaa terveellisenä, koska tv:ssäkin mainostetaan superherkkuja sanoilla "tästä saat hyvää energiaa". Liikalihavuuden riskejä ei selvästikään tunneta, Fragilesin porukan mukaan hekin ovat vain voimakkaita, eivät paksuja. Heiltä myös opin, että gelatiini on hyvästä, koska se voimistaa luita! Gelatiinihan on siis tehty muun muassa eläimen aivoista ja luista, mutta miksi ihmeessä se muka vahvistaisi ihmisten luita??

Ei kaikki Meksikolainen ruoka turmioksi ole, vaikka suonia vähän jo kivistääkin. Olenkin luvannut blogata ruoasta ja laittaa näytille lisää kuvia. Saamanne pitää, koska seuraava kirjoitus on omistettu kokonaan rakastamalleni meksikolaiselle ruoalle. 


Elämä täällä ei onneksi ole pelkkää syömistä, fiestaa ja työtä. Edellä mainittujen nautintojen lisäksi olen pitänyt huolta myös säännöllisestä liikunnasta. Olen saanut tartutettua liikunnan ilosanomaa myös Imeldalle ja Chrisille. Saimme tänään hyvän tarjouksen kuntosalilta ja ensi viikolla aloitamme Siijuven hikijumpan, johon kuuluu salsa ja kick boxing. Lupasin myös vetää joogatunteja heille...Onko tässä ensiaskel joogaopettajan uralleni, quien sabe?

Rauhallista viikonloppua! Besos.