Me gusta México!! Lomalle Kanadaan siskon luo!!

Tätä kirjoittaessa istun sukat märkänä Vancouverin Starbuckissa kuumaa chai-lattea siemaillen. On ihanaa olla Kanadassa vaikka taisin ennen lähtöäni rakastua uudelleen hulluun ja arvaamattomaan Meksikoon...Olikin todella haikea lähteä, koska jouduin sanomaan Nathalielle hyvästit hänen palatessa takaisin Sveitsiin. Hyvästellessä en voinut olla miettimättä miten paljon tulen itse vuodattamaan kyyneleitä kesäkuun loppuleirillä. Uuden kielen ja kulttuurin lisäksi mukaan kun on tarttunut sydänystäviä, joiden kanssa ilot, surut ja salaisuudet on jaettu.

Tämän viikon parhaita hetkiä oli, kun matkalla joogaan bussiin hyppäsi ensin pelle, jonka jutut naurattivat koko bussilastillista. Heti perään kyytiin tuli mummo kahden kukon kanssa. Kun kukot jossain vaiheessa kiekaisivat ilmoille rehvakkaan kukkokiekuun, suurin osa ihmisistä räjähti nauruun. Muun muassa näistä pienistä asioista on tehty se Meksiko, josta niin kovin pidän. Hulluuden lisäksi kaikki respekti ihanille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan viettää aikaa. Työnteko meksikolaisten kanssa edelleenkin on haastavaa...koitapa itse excelöidä, jos vieressä istuu herra, joka haluaa käännyttää sinua uskoon ja hänen lapsenlapsensa soittaa pianoa taustalla. Kun härätyskokous on päättynyt viereen tupsahtaa äiti ja tytär höpisemään niitä näitä, ja joka välissä kysytään "verdad Tiina" Minullahan ei siis ole muuta tekemistä kuin kuunnella heidän tärkeitä tarinoitaan :)

Matka Kanadaa kohti alkoi aamukolmelta Pueblasta ja olen nukkunut vain pieniä torkkuja päivän aikana. Koneessa en saanut nukutuksi yhtään, kun vierustoveri oli puheliaalla päällä. Oli kuitenkin kiva höpötellä kultuurista ja politiikasta miehen kanssa, joka on syntyperäinen Meksikolainen ja viimeiset 15-vuotta hän on asunut Vancouverissa. Väsymys on nyt aivan kauhea ja vielä olisi muutama tunti odotettavaa ennen Edmontonin koneen lähtöä. Harmittaa kun sää Vancouverissa on aivan kamala, enkä halua enää kastella itseäni. Kaupunki kuitenkin vaikuttaa aika helmeltä, joten tänne(kin) on palattava vielä uudelleen. Löysin muuten aivan ihanan antiikki- ja krääsäpuodin, josta mukaan tarttui tuliaisiksi absintti-pastilleja :D

Jo kuukausi Meksikossa

Tänään tulee tasan kuukausi täyteen Meksikon elämää. Aika menee todella nopeasti tai sitten ei...tunnelmat vaihtelevat hyvinkin paljon jopa viikossa. Tällä viikolla on ollut hyvä fiilis, johtuen varmaan siitä, että olen joka ilta ollut jossain ja minulla ei ole ollut aikaa ikävöidä. Viime viikon välikohtaus Maman kanssa myös latisti tunnelmia aika paljon, mutta päätin olla ottamatta kaikkea niin vakavasti. Ei se ole maailmanloppu, jos minua neuvotaan miten pitää siivota. Täytyy opetella hieman nöyryyttä ja ottaa kaikki hyvä oppi vastaan. Kieltämättä nämä siivoamiseen käytettävät riepu-harja-yhdistelmät menee tältä typyltä yli hilseen. Suomesta saa siis lähettää tänne moppeja sekä imurin, niin yhteiselo Meksikon perheen kanssa sujuu paljon helpommin. Pieni keskustelu puhdistaa aina ilmaa ja minulla ja Mamalla tuntui menevän jo paljon paremmin. Välikohtauksen jälkeen minua pyydettiin ensimmäistä kertaa mukaan perheen rientoihin ja meillä oli oikein mukavaa. Riennoissa oli mukana sukulaisia, joiden kanssa keskustelin espanjaksi muun muassa Suomen koulutusjärjestelmästä. Sain kaikilta muilta kehuja kielitaidostani, mutta Papani taas tyrmäsi kielitaitoni täysin kaikkien vieraiden edessä. Näitä ihmisiä on hyvin vaikea miellyttää! Perheen kanssa ei siis välttämättä aina suju niin hyvin, muuten elämä täällä on hyvää. On kieltämättä outoa asua tuntemattomien ihmisten kanssa, kenen kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä. Tässä kohtaa aion myös teilata Meksikon koulut täysin, koska yliopiston käyneet ihmiset eivät osaa englantia. Onneksi meillä Suomessa opetetaan lapsesta lähtien muitakin kieliä, kuin Suomea. 

Ja eihän tämä vuodatus vielä tähän pääty! Nyt on alkanut sapettamaan ainaiset aikaiset herätykset ja työskentely lauantaisin. Lauantaivuorojen vuoksi matkustaminen ei onnistu lainkaan, koska kaikki matkat tehdään aina la-su. Puebla ja kaupunkielämä on jo suurimmaksi osaksi koettu, nyt olisi tarvetta päästä loikoilemaan rannoille ja kiipeämään vanhojen Maya-pyramidien raunioita. Meksikolla on vielä niin paljon annettavaa, en halua jumiutua yhteen paikkaan!

Yleensä olen pitänyt Vasos Fragiles projektista enemmän, kuin hullu puurosta, mutta tämän päiväinen oli hullullekin liikaa. Olen huomioinut aiemmin, että Señor Arteaga López on hyvin uskonnollinen, ja pidin häntä hiljaisena miehenä, joka rukoilee itsekseen. Tänään sain kuitenkin kuulla jumalan sanaa uuden testamentin paremmasta versiosta, mikä ikinä se lieneekään! Herra López on puhunut vierailla kielillä, kastunut ja vaikka mitä, koska jumala on hänen kauttaan puhunut. Minullekin nämä kokemukset olisivat kuulemma täysin mahdollisia. Onneksi voin vielä käyttää "en osaa enkä ymmärrä espanjaa" korttiani, ja pääsin tukalasta tilanteesta pois. Mutta tukalaa tilannetta seurasi vielä vähän enemmän tukala tilanne myöhemmin, kun herra halusi tietää miksi en jo ole naimisissa! Olen kuulemma jo aivan liian vanha, Meksikossa kun on tapana mennä naimisiin 15-vuotiaana. Ei muuta kuin onnea ja menestystä kaikille teineille, jotka avioliiton auvoiseen satamaan päätyvät!

Banco de Alimentos. Valoa tunnelin päässä.

Minä kuumottavan papukaijan kanssa. Loro osasi matkia naurua ja meillä oli hauskaa!

Mujeres Vasos Fragiles lapsukaiset opiskelevat musiikkia joka lauantai. Vivienda En Armoniá projektissa on yhteensä 21 lasta, joista vain kaksi on tyttöä! Sisarukset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja parhaan kykyni mukaan koitan heille kertoa millaista elämä maapallon toisella puolella on.

Tein kutsun keskusteluiltaan ja tästä huumorityylistä tykättiin tosi paljon. Aiempi asiallinen mainos sai aikaan vaan nyökyttelyjä.

Ihana Señora Rocio López Cielo. The Jefe.

Oppitunti meneillään.

Tortugas toman sol.

Elämä alkaa asettua raiteilleen

Kaikki uusi ja ihmeellinen tuntuu nyt olevan mennyttä ja elän täällä normi arkea. Tällä hetkellä tunnen ehkä enimmäkseen riittämättömyyttä vajaan kielitaidon vuoksi. En tiedä mitä minulta odotetaan ja tuntuu, etten osaa auttaa tarpeeksi hyvin. Koitan pitää mielessäni, että olen työskennellyt vasta viikon, eikä siinä ajassa kukaan pysty tekemään ihmeitä.

Ihmeistä puheen ollen, olen oppinut paljon katolilaisuudesta. Itse katolinen kirkko on mielestäni täysin nolla, mutta pidän kaikista pienistä jutuista mitä katoliset tekevät. Ihmeet, rukoukset, enteet ja eleet ovat tälle pinttyneelle pakanalle uutta ja ihmeellistä. On hauska huomata, kun kirkon tai uskonnollisen patsaan ohi kuljettaessa tehdään ristinmerkkejä niin kotona kuin kaupungilla. Vaikka en perinteisessä mielessä usko jumalaan ja en kannata kirkkoja, kunnioitan kaikkien uskoa ja uskontoja. Meksikon mamani oli hyvin mielissään, kun annoin luvan laittaa Guadalupen neitsyen kalenterin seinälleni. Tulevalla matkalla Oaxacaan aion ehdottomasti vierailla kirkossa, jossa perinteiset uskonmenot sekoittuvat vanhoihin luonnon uskontoihin.

Koska työkavereideni mielestä olen liian laiha, he syöttävät minua kuin jouluksi lihotettavaa porsasta. Meksikossa on epäkohteliasta jättää syömättä, joten kiltisti laitan suuhuni kaikki tortillat ja muut herkut. Jotta en ihan paisu muodottomaksi, käyn työkavereiltani salaa Leon kuntosalilla. Leon sali on eittämättä kaikista räkäisin sali, jossa olen koskaan ollut. Salilta kuitenkin löytyy kaikki tarvittava ja itse Leo on voittanut yhtä sun toista kehonrakennuksen saralla. Eilen kuntosalilla polkiessani pyörää sain seuraksi nuoren poikasen. Heitimme läppää ja parin lauseen jälkeen nuori herra halusi numeroni, koska "Quiero bailar contigo!" Tein virheen kertoessani, että seurustelen mutta poikaystäväni on siis Suomessa. Pitäisihän minun jo tietää, ettei sillä ole täällä mitään merkitystä! Onneksi en muista Meksikon numeroani, joten ei tarvitse odottaa soittoa ihan lähiaikoina. Luulin tilanteen päättyvän onnellisesti, mutta tämä Pedro, Luis, Juan mikälie alkoi räpsimään minusta kännykkäkameralla kuvia, kun hikisenä poljin kuntopyörää! Tajusi sentään lähteä lätkimään, kun peitin käsilläni kasvot jokaisessa kuvassa.

Huomenna olen menossa jonkun-tutun-joka-tuntee-jonkun syntymäpäiville. Sain kutsun työkaveriltani, jonka kanssa teemme kotisivuja Mujeres Vasos Fragiles-järjestölle. Luis lupasi, että hänen ystävät opettavat minulle niin paljon kirosanoja, kuin vaan jaksan opetella. Ehkä niistä on apua, kun seuraavan kerran olen kuntoilemassa.

Besos