Tänään tulee tasan kuukausi täyteen Meksikon elämää. Aika menee todella nopeasti tai sitten ei...tunnelmat vaihtelevat hyvinkin paljon jopa viikossa. Tällä viikolla on ollut hyvä fiilis, johtuen varmaan siitä, että olen joka ilta ollut jossain ja minulla ei ole ollut aikaa ikävöidä. Viime viikon välikohtaus Maman kanssa myös latisti tunnelmia aika paljon, mutta päätin olla ottamatta kaikkea niin vakavasti. Ei se ole maailmanloppu, jos minua neuvotaan miten pitää siivota. Täytyy opetella hieman nöyryyttä ja ottaa kaikki hyvä oppi vastaan. Kieltämättä nämä siivoamiseen käytettävät riepu-harja-yhdistelmät menee tältä typyltä yli hilseen. Suomesta saa siis lähettää tänne moppeja sekä imurin, niin yhteiselo Meksikon perheen kanssa sujuu paljon helpommin. Pieni keskustelu puhdistaa aina ilmaa ja minulla ja Mamalla tuntui menevän jo paljon paremmin. Välikohtauksen jälkeen minua pyydettiin ensimmäistä kertaa mukaan perheen rientoihin ja meillä oli oikein mukavaa. Riennoissa oli mukana sukulaisia, joiden kanssa keskustelin espanjaksi muun muassa Suomen koulutusjärjestelmästä. Sain kaikilta muilta kehuja kielitaidostani, mutta Papani taas tyrmäsi kielitaitoni täysin kaikkien vieraiden edessä. Näitä ihmisiä on hyvin vaikea miellyttää! Perheen kanssa ei siis välttämättä aina suju niin hyvin, muuten elämä täällä on hyvää. On kieltämättä outoa asua tuntemattomien ihmisten kanssa, kenen kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä. Tässä kohtaa aion myös teilata Meksikon koulut täysin, koska yliopiston käyneet ihmiset eivät osaa englantia. Onneksi meillä Suomessa opetetaan lapsesta lähtien muitakin kieliä, kuin Suomea.
Ja eihän tämä vuodatus vielä tähän pääty! Nyt on alkanut sapettamaan ainaiset aikaiset herätykset ja työskentely lauantaisin. Lauantaivuorojen vuoksi matkustaminen ei onnistu lainkaan, koska kaikki matkat tehdään aina la-su. Puebla ja kaupunkielämä on jo suurimmaksi osaksi koettu, nyt olisi tarvetta päästä loikoilemaan rannoille ja kiipeämään vanhojen Maya-pyramidien raunioita. Meksikolla on vielä niin paljon annettavaa, en halua jumiutua yhteen paikkaan!
Yleensä olen pitänyt Vasos Fragiles projektista enemmän, kuin hullu puurosta, mutta tämän päiväinen oli hullullekin liikaa. Olen huomioinut aiemmin, että Señor Arteaga López on hyvin uskonnollinen, ja pidin häntä hiljaisena miehenä, joka rukoilee itsekseen. Tänään sain kuitenkin kuulla jumalan sanaa uuden testamentin paremmasta versiosta, mikä ikinä se lieneekään! Herra López on puhunut vierailla kielillä, kastunut ja vaikka mitä, koska jumala on hänen kauttaan puhunut. Minullekin nämä kokemukset olisivat kuulemma täysin mahdollisia. Onneksi voin vielä käyttää "en osaa enkä ymmärrä espanjaa" korttiani, ja pääsin tukalasta tilanteesta pois. Mutta tukalaa tilannetta seurasi vielä vähän enemmän tukala tilanne myöhemmin, kun herra halusi tietää miksi en jo ole naimisissa! Olen kuulemma jo aivan liian vanha, Meksikossa kun on tapana mennä naimisiin 15-vuotiaana. Ei muuta kuin onnea ja menestystä kaikille teineille, jotka avioliiton auvoiseen satamaan päätyvät!
 |
| Banco de Alimentos. Valoa tunnelin päässä. |
 |
| Minä kuumottavan papukaijan kanssa. Loro osasi matkia naurua ja meillä oli hauskaa! |
 |
| Mujeres Vasos Fragiles lapsukaiset opiskelevat musiikkia joka lauantai. Vivienda En Armoniá projektissa on yhteensä 21 lasta, joista vain kaksi on tyttöä! Sisarukset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja parhaan kykyni mukaan koitan heille kertoa millaista elämä maapallon toisella puolella on. |
 |
| Tein kutsun keskusteluiltaan ja tästä huumorityylistä tykättiin tosi paljon. Aiempi asiallinen mainos sai aikaan vaan nyökyttelyjä. |
 |
| Ihana Señora Rocio López Cielo. The Jefe. |
 |
| Oppitunti meneillään. |
 |
| Tortugas toman sol. |
|
|
