torstai 20. tammikuuta 2011

Pueblan monet kasvot

Pueblan osavaltion pääkaupunki Puebla on yksi Meksikon rikkaimmista kaupungeista. Pueblan osavaltio on taas yksi Meksikon köyhimpiä osavaltioita. Joka päivä näen tämän ristiriitaisuuden kulkiessani kaupungilla. Vain muutaman korttelin päässä kauniista, siististä, hyvinhoidetusta turistien suosimasta centro historicosta näkee ihmisiä, jotka koittavat keinolla millä hyvällä tulla toimeen, ränsistyneitä ja likaisia taloja, jengejä, narkkareita, juoppoja...

Tänään pelkäsin ensimmäistä kertaa Mexicossa, kun töistä palatessani kuljimme Marcon kanssa Pueblan katuja. Yhtäkkiä Marco sanoi "no english" ja minä lakkasin melkein hengittämästä. Edessämme oli nuoria jengiläisiä, jotka ilmeisesti kaupittelevat huumeita ko. kadulla. Mitään ei tapahtunut, mutta tilanne oli aika kuumottava. Ja tämä katu on kävelymatkan päässä siitä kauniista, pastellinvärisestä turistikeskuksesta. Myöhemmin työkaverini Chris kertoi, että samainen katu on se ainut jota pitää välttää Pueblassa, muuten paikka on kuin mummon kukkarossa. Joten älkää huoliko, en ole enää menossa sinne kadulle!

Jokaisissa liikennevaloissa on joko kaupittelijoita, äiti lapsensa kanssa, soittajia, sirkustaiteilijoita...ihan mitä vain! Mun ehdoton suosikki on klovni, joka hyppäsi bussiin juttelemaan mun kanssa. Itku taas meinasi tulla, kun eräs herra kaupitteli koiranpentuja 300 pesolla.

Pueblan bussit aiheuttavat päänvaivaa joka päivä. Busseilla ei tietenkään ole aikatauluja eikä oikein varmoja reittejäkään. Kun haluan kyytiin menen kadunvarteen ja heilutan bussille, jossa lukee oikeat paikannimet tai oikea numero. Nyt tiedän jo viitisen bussia, joilla pääsen töihin tai keskustaan. Projektini sijaitsevat täysin eri puolilla kaupunkia, joten tässä on tullut nähtyä lähes koko Puebla.

Myös Pueblan kadunnimet ja niiden logiikka aiheuttavat päänsärkyä. Keskustaan mennessä kadut ovat joko Poniente, Norte tai Sur.  Norte on pohjoisen suuntaa, Sur etelän ja Poniente on niiden risteävä katu. Sitten kun lähdetään pois keskustasta nimet voi olla mitä vain. Itse asun Colonia Villa Posadas, Calle Esmeraldalla. Oman korttelini tunnen jo hyvin, neuvon jopa taksikuskeja oikeaan osoitteeseen!

Taksikuskit sitten ovatkin taas oma osionsa. Taksin hinta pitää aina neuvotella etukäteen, naiset saavat tietenkin paremman hinnan, kalleinta - mutta turvallisinta on soittaa taksi. Eräälle taksikuskille jouduin jo valehtelemaan olevani naimisissa ja mieheni Esa odottaa kotona. Tällä tavalla välttää numerokyselyt, koska paikallisia ei haittaa, jos mies on Suomessa!

Tänään kävin tutustumassa Bancos Alimentokseen. Alimentos antaa ruoka-avustusta Pueblan köyhille sekä järjestää erilaisia tapahtumia. Projekti vaikuttaa hyvin organisoidulta ja projektin ihmiset todella osaavilta. En ole ihan varma omasta toimenkuvastani, koska Marco oli taas säätämässä jotain muuta samaan aikaan, kun toimenkuvaani käytiin läpi espanjaksi! Luulisin, että työskentelen markkinoinnissa, autan materiaalien valmistuksessa sekä tapahtumien järjestämisessä. Markkinointitiimissä työskentelee lisäksi maailman mukavin nainen (en muista nimeä), joka tällä hetkellä tekee kaiken alusta loppuun asti itse! Apua siis tarvitaan. Maanantaina  käymme kuvaamassa avustettavia, samalla pääsen tutustumaan Pueblan köyhistä köyhimpään osaan Sierraan. Kuvausmatka saattaa olla rankka kokemus, mutta mielestäni on äärimmäisen tärkeä tietää ja tuntea miksi tätä työtä tehdään.

Maa on hyvin ristiriitainen, kuten myös tunteeni tätä maata kohtaan. Vihaan eläimien huonoa kohtelua, luokkaeroja ja ihmisten välinpitämättömyyttä. Mutta Meksiko on ikuisesti sydämessäni, koska äärimmäisestä köyhyydestä huolimatta en ole koskaan tavannut yhtä ihania ihmisiä. Auttaminen, sydämellisyys ja iloisuus ovat aitoa.

Vaikka Siijuven yhteyshenkilöt säätää kaikkea ja kukaan ei ole koskaan ajoissa, en voi olla pitämättä heistä. Iloisuus ja avoimuus on tarttuvaa, enkä jaksa turhia stressata. Mitä sitten, jos odotan puoli tuntia, mitä sitten jos sovittua tapaamista ei ollutkaan? Meksikolaisten mielenmaisemasta on hyvä ottaa oppia, suosittelen kaikille lämpimästi!

Besos

3 kommenttia:

Maailman Vahvin Nalle kirjoitti...

Kuulostaapa-näyttääpä todella hurjalta, kivalta, mielenkiintoiselta, kiinnostavalta :D Opit varmasti paljon enemmän elämästä, kuin olisit ikinä oppinut Suomeen jumahtamalla...

Tiina kirjoitti...

Elämästä voi oppia monella eri tavalla, tämä on yksi niistä :) Jos en olisi ikinä reissannut kehitysmaissa, olisin jo varmaan sulkeutunut kotiini silkasta pelosta. En kuitenkaan nää hirveätä eroa Meksikon ja vaikka Thaimaan välillä, poikkeuksena Thaimaan yliturismi. Maita yhdistää köyhyys, korruptio, globalisaation tuomat ongelmat etc, mutta aina vain jaksan ihailla ihmisiä jotka ovat onnellisia monista puutteista huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Näitä kun lukee niin en usko että itse selviäisin tuosta hypystä tuntemattomaan. Todella upeeta Tiina! -H-

Lähetä kommentti