Finally! Tänään kävin tutustumassa projektiin Mujeres Vasos Fragiles. Nyt viimeistään olen täysin myyty ajatukselle toisten auttamiselle ja vihdoinkin tuntuu siltä, että olen löytänyt sen, mitä niin kauan olen etsinyt. Uskomaton tyytyväisyyden, onnellisuuden ja helpotuksen tunne valtasi mut täysin, kun keskustelin projektin ihmisten kanssa. Olen löytänyt perille.
Projektissa työskentelee perhe; mama, papa ja heidän kaksi lastaan. Heidän lisäksi projektissa työskentelee oman alansa osaajia, kuten musiikinopettajia, käsityöopettajia ja kotitalousopettajia. Arkipäivisin Vasos pitää kursseja yhteisön naisille, lauantaisin kursseja lapsille ja lisäksi torstaisin Vasos käy opettamassa lähiseudun kouluissa. Minä olen mukana keskiviikkoisin, kun naiset valmistavat soijaa ja lauantaisin, kun lapset opettelevat soittamaan pianoa, rumpuja tai kitaraa. Tehtävänkuvani on aika laaja, hoidan kaikenlaista aina pikku asioista suuriin kokonaisuuksiin. Pidän silmällä soittimia ja kerron, jos niille tarvitaan huoltoa tai uusia osia, organisoin lasten syntymäpäiväjuhlia (monet lapsista on niin köyhistä perheistä, ettei perheellä ole varaa järjestää juhlia), valmistan lounasta ja hoidan juoksevia asioita. Näiden askareiden lisäksi Vasos toivoo minun ottavan yhteyttä kansainvälisiin järjestöihin, jotta he saisivat lisärahoitusta projektilleen. Kuulostaa haastavalta tehtävältä, mutta ei mahdottomalta. Ajattelin lähteä liikkeelle järjestön tunnettuuden lisäämisellä ja tehdä suunnitelman ulkoisia sidosryhmiä varten. Lisäksi järjestölle ei varmasti ole pahitteeksi tunnettuuden lisääminen oman yhteisön sisällä.
Voiko parempaa enää olla? Saan hyödyntää markkinoinnin osaamista, työskennellä järjestössä, ja olla ulkomailla. Esan kun saisi vielä lennätettyä tänne, kaikki olisi täydellistä!
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti