Eilen tutustuimme Susannan, Runan ja Marenin kanssa Museo Nacional De Antropologiaan. Se pytinki on ihan käsittämättömän iso, kestäisi varmaan viikon koluta kaikki osastot läpi. Paikka oli tosi mielenkiintoinen museoksi, mutta kauniina päivänä tuntui turhauttavalta laahustaa sisällä. Luovutimme kolmen tunnin kiertelyn jälkeen ja lähdimme tutustumaan oikeaan Mexico Cityyn, ja seuraamme liittyivät Ruby ja Sarah.
 |
| Museon vahtiperro |
 |
| La Danza |
 |
| Madre |
 |
| Paikallisia |
 |
| Totoro |
Susanna on asunut jo vuosia DF:ssa, ja hänellä on paikallinen poikaystävä. Parempaa opasta DF kierrokselle ei olisi voinut saada. Hän halusi viedä meidät kukkulalle, josta näkee koko kaupungin. Matka kukkulalle alkoi bussinrämällä, joka huusi siihen malliin että vähän jännitti päästäänkö perille asti. Bussimatkalla sai hyvän kuvan siitä millaista on niin sanottu vähän parempi slummi-elämä. En uskaltaisi yksin lähteä samalle matkalle, mutta Susannan mukaan paikka kuitenkin on tosi rauhallinen ja turvallinen.
Bussin jälkeen kiipesimme vielä piiiitkän matkan, kunnes pääsimme ylös asti. Perillä näky oli jotain aivan käsittämätöntä, koko DF rumuudessaan ja kauneudessaan meidän alapuolella. Eriväriset talot jatkuivat ja jatkuivat loputtomiin, ja saastepilvi suojasi koko komeutta. Paras asia ylhäällä oli kuitenkin hiljaisuus. DF on äänekäs ja stressaava paikka pikkukylän tytölle, joten hetken hiljaisuus oli todellakin tarpeen.
 |
| Maren ja hengästyttävä näky |
 |
| DF ja Ruby |
 |
| Pikkupojat lennätti leijaa ja kiroili kuin merimiehet |
 |
| Runa, Ruby ja Sarah |
 |
| Loputon määrä taloja |
 |
| Saastepilvien takaa näkyi jonkinlainen auringonlasku |
Ihanan retken jälkeen haimme kirsikka-pizzat ja cervezat ja lepuutimme väsyneitä jalkoja vapareitten asunnolla. Otin sieltä taksin hostellille ja tulin ensimmäistä kertaa huijatuksi! Matkan olisi pitänyt maksaa 15-30 pesoa, mutta minä pulitin siitä 42. Noh, pääasia että pääsin turvallisesti omaan kotiin.
Olin jo ihan valmis päättämään päivän ajoissa ja chillailin huoneessani. Hetken päästä huoneeseen pölmähti Meksikolainen kämppäkaverini Alex, hullu italiaano Christiano ja hänen paikallinen tyttöystävä. Kymmenen minuutin päästä olimme kaikki neljä tavernassa juomassa paikallista kiljua pulqueta ja mescalia! Illan aikana pääsin salsaamaan ja kuulemaan tarinoita möröstä nimeltä chupa capra, paikallisesta eino grönistä ja muista kuuluisuuksista. Pienissä promilleissa uskalsin vähän hablata espanjaakin uusien tuttavuuksien kanssa.
Olen ollut nyt kolme päivää DF:ssa ja olen ihan poikki! Koko ajan on jotain meneillään ja joka paikkaan pitäisi mennä. Tänään illalla olisi sombrero-bileet jonkun tyypin luona, ja huomenna alkaa leiri. Ehkä siellä leirillä saa sitten jo levätä! Besos
2 kommenttia:
Kivaa lukea kuulumisia ja nähdä fotoja, ja yksi perrokin :)
Ei chupa caprasta olis kuvaa??
T. Höö
Chupa capra on vuohia syova hirvio, lapsia ilmeisesti peloteltiin silla aikoinaan. Taytyy googlata se :)
Lähetä kommentti