Perjantain askarteluprojekti onnistui kaikkien mielestä tosi hyvin. Varsinkin Chris oli alkuun tosi skeptinen, mutta hän taisi olla minuakin tyytyväisempi lopputulokseen. Meidän yhteistyö hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin yleensä sujui ihan hyvin. Tiukkaa palautetta tuli puolin ja toisin, puhalsimme kuitenkin koko ajan yhteen hiileen. Seuraavalla kerralla osaamme varmaan ottaa rennommin ja rauhallisemmin. Seuraavalla kerralla annan Chrisin kuitenkin hoitaa suunnittelun ja työn koordinoimisen...

Aamupäivästä aloitimme viiden lapsen kanssa ja parhaimmillaan meitä oli varmaan 20. Viiden lapsen kanssa oli aivan ihanteellista puuhastella ja he kuuntelivat tosi hyvin ohjeita. Kun mukana oli 20 lasta 1-vuodesta 12-vuoteen tilannetta parhaiten kuvaa sana meksikolainenkaaos. Lapsia tulee ja menee, jonkun täytyy vahtia että valaista tulee edes "sinnepäinoikeanvärisiä" ja ettei kukaan syö liimaa. Tarjottavana ei ollut muuta kuin kaakkua ja hiilaripommeja, joten lasten riehaisa sokerihumala antoi värikkään loppusilauksen päivälle!

Liikuttavin tapaus oli kuvissakin näkyvä neitokainen, joka ei varmaan koskaan ole nähnyt saksia tai liimaa. Kynä pysyi kädessä, mutta pikkuinen ei osannut kuin sutata vaippaikäisen tavoin. Isommat lapset osasivat piirtää tosi hyvin ja hyvin he myös tiesivät asioita meristä ja merenelävistä. Tuskinpa siis opetimme heille mitään uutta! Kunpa vaan lapset saisivat käydä koulunsa loppuun ja heillä olisi mahdollisuus myös jatko-opintoihin. Köyhien perheiden lapsilla on vain suuremmat mahdollisuudet joutua autojen tuulilaseja pesemään liikennevaloissa kuin yliopisto-opiskeluihin.

Juttelin eilen skypessä rakkaiden ystävieni kanssa, ja heillä oli ihan täysi meno päällä. Siitä sain itsekin inspiraation lähteä ulkoilemaan teinien kanssa. Chris ja Nathalie ovat sentään 20 ja risat, mutta uudet Australialaiset vapaaehtoiset ovat hädintuskin täysi-ikäisiä. Olihan siinä viihdettä katsella heidän sekoiluansa ja ilta oli ihan jees. Aamukolmelta kotiuduin ja lauantaiaamuna 12 mennessä olin jo reippaasti kiikuttamassa kaakkua Vasos Fragilekselle. Vastaanotto siellä oli ihana, kun kaksostytöt Kayla ja Yahaira juoksivat halaamaan jo heti portilla. Suunnittelimme musiikinopettajien kanssa tulevaa tapahtumaa, ja nyt voin jo vähän huokaista helpotuksesta. Yksi opettajista on konenut esiintyjä ja häneltä tulikin ihan superhyviä ideoita 4.6 pidettävään hyväntekeväisyystapahtumaan.

Kotimatkalla kävin katsomassa koiranpentuja joita myydään ostoskeskuksien eläinkaupoissa. Onneksi siellä ei ollut sileäkarvaisia ruttunaamoja tarjolla, muuten vieressäni tuhisi nyt pieni karvainen otus.
Tämän illan vietän rauhallisesti perheen parissa meksikolaisia herkkuja syöden :)

piiz and love