Kipeänä sängynpohjalla

Hola! Mikälie tauti on nyt iskenyt minuun ja nyt olen pakotettu sängynpohjalle lataamaan akkuja. Mamani huolehtii minusta tuomalla lime-vettä juotavaksi ja kyselemällä, että joko mennään lääkäriin.  Meksikossa tuntuukin olevan tapana, että jos vähän kuumeillaan pitäisi heti mennä lääkäriin. Kun saavuin Pueblaan sain heti kurkkukipuja lämpötilaerojen vuoksi. Kävin lääkärissä tarkastamassa ettei minulla ole mitään tappavaa tautia ja kaikki olikin hyvin. Sain kuitenkin heti pussillisen lääkkeitä kotiin kannettavaksi. Tällä kertaa aion sinnitellä pelkällä levolla, eiköhän terve ihminen pienestä kuumeilusta selviä ilman lääkistystäkin? Perheeni ravaa lääkärissä tiuhaan ja pöydillä on paljon erilaisia reseptilääkkeitä. Kuntoilisivat mieluummin...

Viime viikonlopun lomasta Puerto Escondidoon jäi hyvät muistot vaikka matkan aikana koin hyvinkin vahvoja negatiivisiä tunteita työkavereitani kohtaan. Tuntuu, että täällä eläimillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, eivätkä ihmiset ajattele, että eläimet saattaisivat tuntea jotain. Matkalla todistin kilpikonnan välinpitämätöntä kohtelua veneretkellä sekä kulkukoiran potkimista. Viimeisimpään välikohtaukseen eivät onneksi osallistuneet työkaverini...jos näin olisi käynyt olisin varmaan hujauttanut saksipotkun kulkusille. Nyt en voinut tehdä muuta kun huudella kirosanoja ja antaa ruokani koiraparalle. Veneretkellä aloin itkemään, kun kilpikonna raahattiin veneeseen, jotta typerät uimataidottomat ihmiset voivat räpsiä kuvia kilpikonnan kanssa. Niin julmaa ja välinpitämätöntä...opettelisivat uimaan ettei eläimille tarvitse aiheuttaa ylimääräistä stressiä! Eläinraukkoja kohtaan tuntemani tunteet vaikuttivat omasta mielestä vähän jeesustelulta, koska olen syönyt lihaa taas muutaman vuoden. Siksi päätinkin taas alkaa kasvissyöjäksi vaikka se onkin haasteellista täällä Meksikossa. Ei kuitenkaan mahdotonta ja nyt viikon olenkin ollut täysin lihavapaa.

Nyt olen vihdoin tainnut löytää yhteisen sävelen mamani kanssa, ja tällä viikolla olemme puhuneet kahdestaan paljon. Läpimurto tapahtui, kun tajusin, että vaikka olemme todella erilaisia, meille molemmille tärkeätä on perhe. Olen kertonut paljon omasta perheestäni ja tulevaisuudensuunnitelmista ja mama on muistellut omaa nuoruuttaan.

Vähemmän hyviä uutisia on se, että Siijuve on vaihtanut yhteyshenkilöni. Marco voikin tästälähin keskittää kaikki voimansa romanssiinsa kun minua valvoo Luz. En tunne Luzia yhtään, mutta hän vaikuttaa hyvin tiukkapipoiselta tädiltä. Kun tähän asti olen saanut olla täysin ilman valvontaa tai kontrollia, luulen että asiat tulevat muuttumaan. Ihan kuin haukkana vahtivasta mamasta ei olisi tarpeeksi! Siijuven kokouksessa minua ja Chrisiä arvosteltiin, koska emme ilmoittaneet Oaxacan matkasuunnitelmiamme tarpeeksi monelle järjestön edustajalle. Ymmärrän, että Siijuvella on kova työ valvoa bilettäviä teinejä, mutta kolmekymppisenä osaan jo ihan aikuisten oikeasti huolehtia itsestäni. Tänään jouduinkin muistuttamaan Siijuven Luisia, että en ole enää lapsi, en tarvitse valvontaa, eikä minua tarvitse syyllistää siitä jos en ole vastannut puhelimeen. Olenkin nyt hyvillä mielin, että sain vihdoin sanottua hänelle suoraan asiat. Elämä helpottuu kummasti kun pystyy ilmaisemaan itseään espanjaksi.

Viime aikoina kokemani asiat ovatkin vain vahvistaneet minua sekä käsitystä siitä kuka ja millainen olen. Vaikka olenkin täysin toisessa kulttuurissa, ei minun tarvitse olla samanlainen ja omaksua tapoja joista en pidä. Olen edelleenkin kärkäs sanomaan asioista ja ilmaisemaan mielipiteeni. Eurooppalainen nainen joka ei jää nurkkaan hyräilemään taitaakin olla joillekin mukamas machoille liikaa. Mielestäni heidänkin on hyvä oppia toisenlaisesta naiskuvasta, kuin mihin he ovat tottuneet.

Loppujen lopuksi olemme kuitenkin kaikki yksilöitä tässä maailmassa. Ihmisten lokeroiminen asuinmaan ja kulttuurin perusteella on täysin turhaa, koska ihmisinä olemme kaikki erilaisia. Kaikki tuntemani meksikolaiset ovat erilaisia vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiäkin löytyy. Ymmärrän, että kilpikonnaretken pitäjälle nämä retket ovat elinehto ja ymmärrän, että kaupungissa asuvat meksikolaiset eivät osaa uida. Vaikka ymmärrän se ei tarkoita, että pidän näistä asiosta. En voi kuitenkaan ymmärtää rasismia ja syrjintää joka kohdistuu pelkästään toisen ihonväriin, uskontoon ja kulttuuriin. Miksi ne omat tavat, tottumukset ja uskonto mukamas olisivat kaikkein parhaita? Kulttuurien ja kielien rikkaus on meille kaikille hyväksi ja voimme oppia toisiltamme paljon.

Hyvää viikonloppua!

ps. kaikille niille jotka jauhavat sanomaa "maassa maan tavalla" kehotan muuttamaan uuteen maahaan puoleksi vuodeksi.

pps. Ei eläintenoikeudet euroopassakaan aina ole kunnossa ja eläinten systemaattista kidutusta löytyy myös Suomesta. Katso video turkistilojen oloista täältä.