perjantai 4. maaliskuuta 2011

Hola amorcitos!

Auringonlasku kuvattuna omasta huoneestani
Työrintamalla kuuluu erittäin hyvää. Olen saanut luvan toteuttaa yhden projekteistani ja parin viikon päästä alkaa lasten ja nuorten Workshop perjantaisin Banco de Alimentoksella. Parisen viikkoa sitten, kun vietin koko päivän ruoka-avustusta hakevien perheiden parissa kyselyä tehden, totesin että myös lapset odottavat sen 8-9 tuntia tylsässä varastossa tai vaarallisesti autojen seassa leikkien. Ehdotin Gustavolle voinko alkaa piirtelemään tai leikkimään lasten kanssa, ja hän tykästyi ideaan. Idea on nyt jalostunut merenalaisen maailman askarteluun, ja samalla opetan lapsille kaloista, koralleista, haista, valaista, planktoneista sekä merien suojelusta. Kaipa 2-3 vuotiaillekin voi antaa pensselin käteen ja he osaavat paperiin maalata? Isompien lasten kanssa homma onkin helppo, kunhan vaan osaan workshopiin mennessä kaikki tarvittavat sanat espanjaksi.

Kysely, josta teille aiemmin kerroin on nyt valmiina. Chris on aiemmin tehnyt Excel kaaviot ja minä väänsin tänään Power Point esitystä, jossa on tulokset sekä joitain kehitysehdotuksia. Huonoimmat tulokset saimme mm. ruoan ulkonäöstä ja aikatauluista, tarvittavien kurssien järjestämisestä sekä niihin osallistumisesta. Ruoan ulkonäköön emme voi vaikuttaa mitenkään, koska avustukset tulevat marketeilta ja myös aikataulujen kanssa olemme hyvin sidoksissa marketteihin. Ainut järkevä ehdotukseni olikin, että vuonna 2012 kaikki avustettavat ovat käyneet kurssin ja tuloksia mitataan vastedes joka vuosi. Kyselyn kokonaistulos oli äärimmäisen hyvä, arvosanan ollessa 3.8 täydestä viitosesta.

Meksikolaisten kanssa työskentely on välillä rankkaa. Musiikin on pauhettava koko ajan täysillä, jos se ei pauhaa sitä tullaan pyytämään noin kolme kertaa minuutissa. On kuulemma hyvin surullista, kun ei ole musiikkia. Sain myös tänään kuulla olevani itse hyvin surullinen ja ilmeetön...mikähän meitä surumielisiä eurooppalaisia vaivaa? Tästä samasta asiasta kun on puhuttu Chrisille aiemmin. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvällä tuulella koko ajan, enkä edes valita mistään. Eleistä ja ilmeistä jääkin varmaan 70% pois, kun ei pysty ilmaisemaan itseään omalla äidinkielellään.

Meksikolaiset myös keskeyttävät koko ajan, aivan kuten pikkulapset tekevät. Anna sitä, anna tätä, minulle tämä heti ja nyt! Ihan sama vaikka olisi tärkeä keskustelu tai puhelu kesken, keskeyttäjän asia on tietenkin maailman tärkein. Myös työtahti on vähintäänkin hassu. Mitään ei suunnitella etukäteen ja sitten kun jotain tapahtuu, kaikki tehdään triplatahdilla säätäen ja säheltäen. Kuten tekstistä varmaan huomaa, tänään oli hyvin rankkaa töissä.

Päivän naurut sain, kun töistä palatessani todella viehättävänä (housut kermakakussa ja hiukset silmillä) pojat muiskauttelivat ilmasuukkoja kadulla. Pokka piti ollessani heidän kohdalla, mutta repesin ihan totaaliseen nauruun muutaman metrin päässä.

Olen nyt ollut täällä kaksi kuukautta. Kehitystä perhetilanteen kanssa on tapahtunut huikeasti. Tällä viikolla olemme istuneet iltaa ja höpötelleet niitä näitä. Iltojen jälkeen oloni onkin ollut turvallinen ja kotoisa. Mamalla on ollut ongelmia terveyden kanssa, koska hän on ollut hyvin huolissaan sairaasta isästään. Halusinkin tänään tehdä suursiivouksen yläkerrassa, jotta hänen ei tarvitse ottaa ylimääräisiä paineita. Kunpa vaan papakin ottaisi osaa kotitöihin, eikä vaan kuluttaisi pöksyjään sohvalla maaten. Suomen naiset, muistakaa arvostaa niitä miehiänne, jotka laittavat ruokaa ja siivoavat kanssanne. Täällä päin maailmaa miehien kun ei tarvitse laittaa tikkua ristiin kotona. 

Veracruzin salsamatka on omalta osaltani peruttu ja suuntaan nenäni kohti Chiapasta. Tiedossa on kymmenen päivän reissu saksalaisten ystävieni kanssa. Toivottavasti tämä reissu sujuu jo paremmin kuin Valle de Bravo, jossa saimme riidan pystyyn. Ennakkoasetelmista huolimatta odotan matkaa kuin kuuta nousevaa. Tiedossa on pyramideja, sademetsää, alkuperäiskansoja, zapatisteja, vesiputouksia ja hiekkarantaa. Nyt pääsen myös vihdoin tutustumaan Tuxtla Cutierresiin, paikkaan johon alunperin hain vapaaehtoiseksi.

Rakkautta!!

3 kommenttia:

Maailman Vahvin Nalle kirjoitti...

Viva La Mexico y miesten oikeus maata sohvalla :D

Tiina kirjoitti...

Niin...eikös meidänkin kannattaisi muuttaa tänne pysyvästi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana idea lapsille! Eihan ne maalit sun muut vaan varjaa pysyvasti vaatteita?
Katja

Lähetä kommentti