Meksikocityn juhlahuumaa, Frida Kahlo, metroahdistelua ja herra hoitaa!

Aikamoinen viikonloppu takana! Oli ihan huippubileet Méxicossa Dupfiren keikalla, oli ihanaa päästä teknoilemaan pitkästä aikaa. Onhan se salsakin ihanaa, mutta hitto että olinkin kaivannut elektronista musiikkia. Tutustuimme myös aivan ihaniin ihmisiin mm. Meksikosta, Venezuelasta ja Saksasta. Meksikolainen vieraanvaraisuus sai taas aivan uuden käsitteen Rodrickin kuskatessa meitä paikasta toiseen aamuun asti ja saimmepa jopa kutsun hänen Acapulcon kämpälle. Harmi vaan kun pitää niitä töitäkin joskus tehdä!

Méxicossa on jotain taikaa, mikä sai minut viihtymään kaupungissa oikein hyvin. Ihmiset ovat paljon avoimempia ja moderneja, kuin superkonservatiivisessa Pueblassa. Méxicon vihreät kaupunginosat, kuten Polanco, Roma ja Coyoacán tarjoavat ihania pikkukahviloita, puistoja ja rauhaa, muuten niin hektisestä kaupungista.

Kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsimme reippaana ja virkeänä seuraavaan aamuun. Päätimme tutustua Frida Kahlo museoon (Casa azul - Sininen talo) ja museo olikin ihan huippupaikka viettää leppoisa lauantai bileiden jälkeen. Olin jo ennen museota kiinnostunut Fridasta taiteilijana ja persoonana, käynnin jälkeen suorastaan rakastuin Fridaan. Tänään mukaani tarttui torilta Fridan elämänkerta " Frida Kahlo en su luz más íntima". Kirja näyttäisi olevan aika tiukkaa tekoa; 260 sivua ilman kuvia ja fonttikoko 10... katsotaan tänään illalla kuinka paljon kirjasta sitten loppujen lopuksi ymmärtää.

Paluumatkalla museosta tunnelmat hieman latistuivat, koska täpötäydessä metrossa pian huomasin jonkun käden eksyneen perberilleni! Tein äkkinäisen liikkeen ja laukkuni taisi tömähtää ahdistelijan kroppaan tarpeeksi kunnioitettavalla voimalla ja käsi sujahti pois kankultani yhtä nopeasti, kuin se sinne oli ilmestynytkin. Seuraavalla kerralla taidan mennä sinne naisille ja lapsille varattuun osastoon...

Tämä oli nyt toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun olen tuntenut oloni todella epämukavaksi miesten käytöksen vuoksi. Viime viikolla yksi hämäräheppu huuteli autostaan ja pysähteli mun viereen kun olin kävelemässä tässä lähiseudulla. Kun pysähdyin odottamaan Chrisiä ja hänen perhettään tienviereen, heppu avasi oven ja pyysi kyytiin. Sanoin odottavani ystäviäni ja käänsin selän. Onneks perhe Benavedesin auto kohta jo kurvasikin paikalle, koska ällöhemmo ei tajunnut lähteä pois ollenkaan. Näiden pienten juttujen vuoksi olen alkanut tuntemaan pientä turvattomuuden tunnetta, vaikka Chris hyvin onkin pitänyt musta huolta. (Lupasi niin Esalle ja musta huolehtiminen on nyt kunnia-asia Chrisille!)

Yhdelle vapaaehtoiselle oli käynyt vähän hurjempi juttu viime viikolla, mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Täytyykin pitää silmät ja korvat auki yhä tarkemmin ja olla valppaana. Cuidate mucho, niin kuin täällä on tapana sanoa hyvästellessä.

Tänään töissä Rocio ilmaisi aika suoraan, ettei minulla ole siellä mitään tekoa! Kaikki on kuulemma herran hallussa ja meidän tehtävä on vain odotella itse tapahtumaa. Mikäs siinä, minä voin vaikka lomailla lisää, kun itse herra tekee työt puolestani. Mitenhän sen herran saisi tekemään Vasoksen sivuille englannin ja saksan kielen käännökset? Auttaisikohan iltarukous?

Viime viikolla luovutin ja tänään tajusin, että on aivan turhaa yrittää tuoda Eurooppalaisia työskentelytapoja tänne. Meksikolaiset eivät tunne käsitettä organisointi, ja excel aikataulut sekä sähköpostien lähettely on aivan turhaa. Kaikki sovitaan keskustellen ja on työn ja tuskan takana saada omaan tietoon asioita mitä ollaan sovittu. Tänään taas tajusin tehneeni niin paljon turhaa työtä, kun kukaan ei vaivaudu kertomaan muuttuneista suunnitelmista. Pitää vaan jaksaa itse kysellä ja varmistaa asioita noin tuhanteen kertaan. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että Rocio (tai jumala) on nyt ottanut projektin haltuunsa ja asiat tuntuvat edistyvän kiitettävästi.

Ennen lähtöä eräs mahdottoman viisas ihminen sanoi minulle "Tärkeintä on avoin mieli ja kyky sopeutua. Vaikka kaikki ei toimi niin kuin on tottunut, älä anna sen häiritä". Tämä viisaus on ollut mantrani viimeiset pari viikkoa. Ja tämä sama mantra annettakoon neuvoksi kaikille muillekin ulkomailla asuville.

Olen miettinyt pitkään, että kirjoittaisin hassuista Meksikolaisista tavoista ja tottumuksista. Kaikki hassut tapahtumat ja tavat kuitenkin aina unohtuvat, kun olen kirjoittamassa. Täällä pitäisi olla videokamera tai vähintään sanelukone mukana, että tilanteet tallentuisivat mahdollisimman aitoina.

Un abrazo para todos!!! Cuidate mucho!!!

pps. Ihanaa synttäriä siskolle Kanadaan. Alla on Meksikolainen synttärionnittelu Sapo Verde, eli happy birthday.