Sisäinen Carina Räihäni pääsi taas toteuttamaan itseään viikonloppuna La Malinchella. Ammattiurheilijamaisuus oli kyllä suorituksestani hyvin kaukana, kun muutaman tunnin yöunien jälkeen ja tankkaamatta lähdin kapuamaan vuorta. Kaikesta huolimatta pääsin noin 3 000 metriin ja vasta viimeinen noin tunnin osuus jäi suorittamatta energiavajeen vuoksi. Ehkä seuraavalla kerran jätän illan juhlat väliin ja keskityn olennaiseen...En tullut ajatelleeksi, että olen oikeasti kiipeämässä korkealle vuorelle, jossa olosuhteet ovat hieman erilaiset. Kiipeäminen kokonaisuudessaan oli paljon rankempaa, kuin olin kuvitellut. Sydän parkani takoi hurjaa vauhtia, kun kapusin jyrkkää mäkeä.
 |
| La Maliche on tulivuori, joka on viimeksi purkautunut noin 3100 vuotta sitten. Vuori sijaitsee Malinchen kansallispuistossa noin parin tunnin päästä Pueblasta. |
Reissuporukka oli mitä parhainta ja matkasta ei todellakaan puuttunut seikkailuja. Ensimmäiseksi haasteeksi muodostui auton ja kuskin puute, seuraavaksi haasteeksi taksin hajoaminen ja kolmanneksi viinaan menevä kuski. Haasteita myös aiheutti Saksalaisten piheys ja ahneus. Kun muut solidaarisesti söivät oman osansa, Saksalaiset söivät myös muiden eväät. He eivät myöskään suostuneet maksamaan polttopuista, vaikka nuotion lämmöstä nauttivatkin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että piheys on geeneissä. Itse en jaksa enää hirveästi stressata rahoista, mieluummin hankin ystäviä kuin vihamiehiä, enkä kitise turhista penneistä.
Lisää haasteita matkaan saimme sunnuntaina, kun paluumatka Pueblaan jouduttiin tekemään ilman toista autoa. Yksi kuskeista sai tarpeeksi Saksalaisten käytöksestä ja päätti lähteä yksin kotiin. Osa reissulaisista joutui sitten palaamaan bussilla takaisin Pueblaan. Saksalaisten käytös ei itselleni tullut yllätyksenä, koska olenhan viettänyt heidän kanssaan ensimmäiset kuukaudet täällä. Puolivuotisen loppupuolella elämääni on onneksi tullut myös muita tyyppejä, joiden kanssa voi viettää aikaa.
Malinchella oli mukana myös Ricardo, jonka veli on viettänyt Suomessa vapaaehtoisvuoden. Lauantaina menen heille kylään syömään salmiakkia ja tekemään ruokaa. Ehkä tarjolla on myös ruisleipää!
Nimin: enää tämä viikko töitä
 |
| Mun huippuhetki. Taustalla Tlaxcalan kaupunki |
 |
| Chris, Kristina ja Cedric. Itse lähdin paluumatkalle tämän kuvan oton jälkeen ja kaverit painuivat ylös asti. |
 |
| Tältä kylänmieheltä ostimme Pulquet juotavaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti