Suuri ja mahtava Mexico City

Sain eilen Mexico City kierroksen Siijuven Ramonin opastuksella. Ramon tuli hakemaan hostellilta ja kaoottisen metro-sekoilun jälkeen tapasimme hänen kavereitaan. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Meksikolaiseen kotiin! Uskonto oli aika vahvasti läsnä Ramonin kavereiden kämpässä, seinillä ja lattioilla oli jeesus ja guadalupen neitsyt patsaita sekä tauluja.

Ramonin kanssa pystyin jopa keskustelemaan espanjaksi. Hän osaa puhua tarpeeksi rauhallisesti, niin ymmärrän mistä on kyse. Onneks Ramon osaa myös englantia, ja meidän keskustelut olikin jonkinlaista spanglishia. Ramon on tosi mukava tyyppi, joka tekee vapaaehtoisena Siijuven koordinointi-juttuja. Lisäksi hän opiskelee ja on töissä tietotekniikka alalla. Normaalisti hänen päivänsä alkaa jo 05.00 ja loppuu vasta puolen yön aikaan... hullua sanon minä!

Ensikokemus metrosta oli aivan kauhea! Jokainen metro oli aivan täynnä ja sisään joutui juoksemaan, ettei ovi olisi pamahtanut naamalle. Naisille ja lapsille on varattu omat osat metroista kähminnän ja häirinnän vuoksi, mä sain olla ihan rauhassa vaikka yleisellä vaunulla mentiinkin.

Tapasin eilen myös muita vapaaehtoisia joka maailman kolkasta. Olin niin kateellinen, kun kaikki puhui täydellistä espanjaa keskenään. Väsyneenä en enää edes jaksanut yrittää osallistua keskusteluihin, nyökkäilin vaan si si. Tänään nään italialaista Runaa ja me mennään Museo de Antropologiaan. Sitä ennen mun pitäisi vaan löytää yhdelle metroasemalle!

Väsymys ja espanjan yliannostus sai aikaan pienen koti-ikävän ja pahan mielen. Vielä tunti sitten olin vähän itkuinen ja valmis ottamaan ensimmäisen lennon kotiin, mutta onneks Henna ja Teea oli facebookissa, niin sain vähän jauhaa suomea. Kaikki siis taas hyvin.

Kuvia tulossa, kunhan saan jostain toimivan adaptorin!

Estoy en Mexico y todo es muy bien!

Hola! Täällä ollaan ja kaikki on hyvin. Kaikki paikalliset on ihan yli-ystävällisiä ja mukavia. Olen saanut hyvän lähdön espanjan opiskeluun, kun olen yrittänyt säätää paikallista liittymää ja mukamas kadonneita matkatavaroita. Matkatavarat löytyi heti kentältä, mutta liittymää en nyt tule hetkeen saamaan. Ostan luultavasti puhelimen Pueblasta, puhelinyhteydet toimii siis vasta viikon päästä.
Meilillä ja skypellä saa hyvin yhteyttä, kirjoittelen täällä hostellin kattoterassilla ja otan aurinkoa!

Oon ihan poikki vuorokauden reissaamisen jälkeen, joten juttua ei nyt oikein tule.  Kaikki hyvin, pusuja!

Vuorokauden päästä olen jo lentokentällä!

Wau! Huomenna se päivä sitten vihdoin koittaa... Helsingistä lennän ensin Madridiin ja sieltä sitten alkaa 11h koitos Mexico Cityyn. Lentäminen on aina yhtä kamalaa, vaikka siihen kuinka yrittäisi valmistautua. Tukisukat, silmälaput ja korvatulpat tuo vähän helpotusta, mutta mieluiten olisin vaikka koomassa koko lennon ajan.

Meksikossa pidettävää aloitusleiriä varten olen koonnut Suomi-kirjaa, jossa kerron rakkaan kotimaani faktoja kuvien kera. Olin aluksi todella innoissani tästä projektista, mutta havaittuani kuinka työlästä leikekirjan kasaaminen on, kirja on nyt jäänyt vähemmälle huomiolle. Kirjaa voin taas puuhastella pitkän lennon aikana, jos uni ei tule. Leiriä varten kävin ostamassa myös piparia, kuivattuja mustikoita, salmiakkia, suklaata ja lakritsiteetä. Näiden herkkujen avulla tutustutan muut leiriläiset Suomen ainutlaatuiseen cuisineen.


Kaikki on siis valmista, mutta minulla ei ole aavistustakaan missä Siijuven aloitusleiri pidetään! Imelda on ollut lomalla jouluaatosta lähtien ja olen nyt kahden päivän ajan spämmännyt häntä tuloksetta. Tapansa mukaan Imelda vastaa päivää ennen leiriä, "on tässä vähäsen ollut kiirettä!"

Täälläkin on lomailtu joulusta saakka ja on ollut aivan ihanaa kölliä aamulla pitkään ja viettää laatuaikaa possun kanssa. Ikävästä tulee kova!

Rakas päiväkirja, joulupukki on sittenkin olemassa!

Joulu tuli aikaisin tänä vuonna, ja joulupukki osasi tuoda juuri ne lahjat, joita olin pyytänytkin! Sain matkalle mukaan Lonely Planet Meksikon ja Central American, Meksikon kartan, adapterin ja otsalampun. Ihan mahtavaa!

Kiitos vaan ihanille työkavereilleni, teitä tulee ikävä! Olkaa kunnolla ja pitäkää huolta toisistanne.

-Tiina (viimeistä päivää töissä)

Asemapaikka vahvistunut!

Viikko sitten sain kuulla, että tulen asumaan familia Lopez Sanchezin hellässä huomassa pikku kylässä nimeltä Puebla. Pueblassa asuu vaatimattomat pari miljoonaa asukasta, ja verrattuna esim. Meksikon pääkaupunki Mexicoon (DF), Puebla on todella pieni ja sympaattisen oloinen kaupunki.

Olen ollut kirjeenvaihdossa "Meksikon Maailmanvaihdon" Siijuven edustajan Imeldan kanssa tulevista projekteistani. Pientä säätöä on jo nyt ilmassa, ennakoikohan tämä myös tulevaa? Järjestö oli etsinyt minulle projektit hakupereideni perusteella, joissa kerroin, että olen työskennellyt markkinoinnin parissa ja olen myös opiskellut alaa. Siijuve oli papereistani saanut käsityksen, että osaan myös graafista suunnittelua ja he olivat valinneet minut projektiin, jossa kehittäisin Siijuvelle uuden graafisen ilmeen!

Tässä kohtaa jouduin kertomaan Imeldalle, että markkinoinnin osaamiseni rajoittuu lähinnä markkinointisuunnitelmien ym. tekoon. Sainkin tilalle heti uuden projektin järjestöstä, joka edistää naisten oikeuksia. Toisessa projektissa jaetaan ruokaa ja tietoutta köyhille sekä muille avun tarpeessa oleville.

Säätämisestä ja väärinymmärryksistä huomimatta, olen todella tyytyväinen molempiin projekteihin. En myöskään malta odottaa, että pääsen ihan kohta lämpöön! Puebla + 20c.

-Tiinu

Pakkauslistapalaveri

Ensimmäiselle pitkälle reissulle Kaakkois-Aasiaan (2005) pakkasin mukaan vähän yhtä sun toista ja viikkasin vaatteet kauniisti minigrip-pusseihin, etteivät ne kostuisi tropiikin helteissä. Minigripit lensivät roskiin jo ensimmmäisessä kohteessa Koh Lantalla, kun tropiikki sai sellaiset fiilikset aikaan, ettei paljon haitannut ovatko vaatteet kondiksessa vai ei!

Tärkeimmiksi varusteiksi neljän kuukauden reissussa osoittautuivat taskulamppu, otsalamppu, hyttysmyrkky, päiväkirja, massit ja hyvät hermot. Näitä kaikkia tarvitaan myös Meksikossa, mutta mitä muuta mukaan? Lentoliput ovat taskussa, viisumin saan kentältä, rokotukset ovat voimassa, passi on upouusi, vakuutukset kunnossa ja rahaakin olen onnistunut säästämään..

Madventuresin blogista saa hyvän käsityksen siitä mitä kannattaa ottaa mukaan. Kaiken tarpeellisen lisäksi pakkaan mukaan luonnollisesti aivan liikaa vaatteita ja muuta pikkusälää.

Mitä lähtee Mexicoon mukaan: (Äiti ja Iskä, tämä on siis joululahjalista)

1. Miniläppäri. Toimii päiväkirjana ja Skypen avulla parisuhdekin voi toimia etänä!
2. Hyvä kamera. Puolen vuoden kokemukset on taltioitava mahdollisimman tarkkaan. Aasian reissulla kamera hajosi puolessa välissä matkaa, rommipaukun kaaduttua sen päälle. Kadonneet kuvat harmittivat maailman eniten.
3. Videokamera. Videoita on mahtava katsoa vuosienkin päästä. Ja Mikael Jungerin inspiroimana voin lähettää rakkausvideoita Eskille.
4. Rinkka. Otanko oman ruotsalainen rinkan, joka ei ole niin mukava selässä, mutta hemmetin käytännöllinen, kun tavaroita pitäisi ottaa pois sieltä. Suomeen jäävän mieheni rinkka on aivan liian iso ja naisen logiikalla hyvin epäkäytännöllinen. Siis sellainen perusrinkka, jonka sisältö on tyhjennettävä, kun sieltä jotain haluaa.
5. Makuupussi on aivan ehdoton hankinta, ja sellainen kannattaa ostaa Suomesta. Tunna ja Riku suosittelevat merkkiä Lafuma Warm n’ Light 800.
6. Eski saa luovuttaa käyttööni monitoimipuukko-hässäkän ja riippumaton.
7. Ostaako hyvät trekkauskengät vain mennäkö vanhoilla jumppatossuilla?
8. Kevyt matkapeitto. Sellainen otetaan mukaan lentokoneesta tai ostetaan paikallisilta mammoilta torilta.
9. Jeesusteippiä, adapteri, paljon munalukkoja, ompeluvehkeet, nartsanpätkää, uusi otsalamppu, rahavyö jne jne...
10. Fjällräven reppu
11. Liikaa vaatteita
12. Lisäksi pitkiä ja tylsiä bussi- sekä lentomatkoja varten on ladattava musiikkia Ipodiin.

Lähtöön kaksi kuukautta

Eilen iski pientä panikointia reissuun lähtemisen vuoksi. Vai olikohan se sittenkin ensimmäinen järjen ääni, jonka päästin valloille? Anyways ajattelin olevani täysin hullu, kun jätän tänne ihanan elämäni, jossa kaikki palaset ovat enemmän kohdallaan kuin koskaan aiemmin. Täytyi taas todeta ties monennenko kerran, että unelmilla on hintansa. Paljonhan puoli vuotta Mexicossa maksaa?

Onhan se varmaan hullun hommia lähteä kolmekymppisenä yksin maailmalle, varsinkin vapaaehtoistyöhön. Jättää se turvallinen elämä, elämäni rakkaus, ystävät, elämäni eläimet ja nassikat sekä vakituinen työpaikka (josta kaiken lisäksi tykkään) tänne Suomeen. Tiedän myös sen, että tulisin olemaan katkera vanha tantta, jos en nyt lähde. Turvallisuus on siis jätettävä taakse ja on hypättävä suureen tuntemattomaan kokemaan maailmaa. Vaikka välillä kauhistuttaa, tiedän sisimmässäni tekeväni oikein, koska hymyilen kirjoittaessani lausetta maailman kokemisesta. Jos jotain tässä vanhemisessa hyvää on, niin olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Jos sen sisäisen äänen yrittää tukahduttaa, siitä vasta ongelmia seuraakin. Eli tulta päin sanoi torvensoittaja!

Hasta Luego!



Loppuun vielä fiilistelykuva cabo San Lucasista. Ei paha!